Burleski ei ole vain kimallusta ja shampanjaa. Itseasiassa omalla kohdalla ei pisaraakaan shampanjaa.
Moni, joka haaveile burleskista työnä, ei oikeasti ole valmis muuhun kuin siihen kivaan puoleen. Eli juuri haaveeseen. Kun tätä hommaa tekee aidosti työkseen, kimallus on vain se pinta.
Harva on valmis treenamaan säännöllisesti. Ja ne alkeet on se pohja. Niitä pitää jaksaa toistaa viikosta ja vuodesta toiseen. Pitää olla myös valmis ottamaan kritiikkiä vastaan. Ja ohjausta. Kukaan ei etene yksin. Jos joku väittää, että on yksin rakentanut aivan kaiken ilman mitään apua, en usko sekuntiakaan. Kaikilla, jotka kehittyy, jaksaa painaa eteenpäin ja menestyy (mikä ikinä menestyksen mittari onkaan) on takanaan vähintäänkin tukihenkilöitä, kannustavia sanoja, auttavia käsiä.
Useat myös jättävät burleskin puolivakavaksi harrastukseksi, koska vaatimukset tehdä tästä työ, on kovat. Kentän sisällä tietynlainen keskeneräisyys on täysin sallittua, mutta jos meinaa myydä esiintymisiään tai tuntiohjausta yleisesti, on vaatimukset ihan eri luokkaa.
Usein myös käsitys omasta tasosta vääristyy kentän sisällä, koska, kuten sanottua, keskeneräisyys sallitaan. Ja kun kaikki on aina hyviä ja kaikkia kehutaan, voi tippua korkealta kun saa ensimmäistä kertaa rajumpaa palautetta. Tai jos ei edes saa itseään myytyä.
Olen kuullut katkeraa tilitystä siitä, miten asiakas ei halunnut "liian vanhaa ja lihavaa naista lavalle heilumaan". Ensinnäkin, asiakkailla on täysi oikeus valita se, millaista estetiikkaa haluaa tilata. Esiintyjän ulkonäöstä lähtien. MUTTA, hyvä esiintyjä on hyvä esiintyjä, oli se ikä ja koko mikä hyvänsä. Liian usein harha omasta tasosta on liian korkea. Jos et vakuuta asiakasta puhein, etkä videon kanssa, pitää katsoa peiliin.
Itse olen menettänyt keikkoja, koska en ole sopinut asiakkaan visuaaliseen toiveeseen esiintyjän fysiikasta. Eikä siinä, jos on tiukat toiveet, niin enpä minä voi fysiikkaani muuttaa. Tämä ongelma onneksi tulee eteen harvoin, ja yleensä vain uusien asiakkaiden kanssa. Yleensä pari klippiä esiintymisistä riittää vakuuttamaan asiakkaat siitä, että olen tyylillisesti ja tasolta se, mitä he kaipaavat.
Ja mitä tulee sitten tuntiohjauksiin. En lähde ohjaamaan mitään, mikä ei kuulu osaamiseeni. Esimerkiksi tuolitanssijutut jätän suosiolla muille, vaikka niitä toivottaisiin. En myöskään halua ohjata liian suurille ryhmille, jolloin en ehdi nähdä kaikkia ja tarvittaessa ohjata tekemään liikkeet turvallisesti.
Liian usein näkee sitä, miten ryhmät paisuu suuriksi ja alkaa haista rahastus. Kuka oppii mitään ryhmässä, jossa ohjaaja on jossain siellä edessä ison massan takana? Vaikka olisi ohjaajalla koroke, menee silti hankalaksi ohjata aidosti. Varsinkin jos kyse on tunnista, jossa käytetään vaikkapa isoja proppeja, kuten suuria viuhkoja. Ohjaaja ei tunnin aikana ehdi mitenkään käydä isossa ryhmässä kaikkien otteita läpi.
Joskus kuulen, että otan asiat liian vakavasti. Kenties, mutta tämä vakavuus pitää yllä myös itsekritiikkiä.