Harrastus ei ole terapiaa, mutta se voi olla mielenterveydelle kuitenkin elintärkeää. Ja kuinka moni jättää ne omat harrastukset ensimmäisenä kun alkaa tehdä tiukkaa?
Olen itse aina koettanut tarjota kauden alussa yhdelle vähävaraiselle kurssipaikan, mutta se on aina tuntunut tosi vähältä.
Joten sitten on tullut tehtyä treenikselle se maksamitäpystyt-pöytä, jossa on jaossa aina kaikkea mahdollista strassien kautta iltapukuihin ja kankaisiin.
Ja sekään ei tunnu riittävältä.
LinkedInissä sitten oli keskustelua tästä FreeCoffee-ilmiöstä. Ja miksi tätä ajatusta ei voisi soveltaa myös tunteihin?
Joten laitoin myyntiin FreeCoffee-hengessä saliaikaa ja yksityisohjausta. Laitan kurssipaikkoja sitten kun taas kursseja on alkamassa.
Ja jos ja kun joku hyväsydäminen ostaa, niin joku toinen voi ilmaiseksi napata.
Kenenkään tilin saldoja en kysele, eli tässäkin mennään sen omantunnon mukaan.
Jos olet jättänyt salin vuokraamatta, koska se 15€ on tarvittu muualle, niin kurkkaa ihmeessä, olisiko joku muu ostanut sulle sen salivuokran.
Meillä kaikilla on joskus huono hetki. Joskus se huono hetki kestää kauan. Joten pienikin valonpilke sinne risukasaan on tervetullut.
