Pääsin viime perjantaina kuuntelemaan Metallican uuden levyn Radio Cityn loungeen. Tarjolla oli paitsi hyvää seuraa ja huikea housti, myös sipsii, karkkii, olutta ja sidukkaa sekä jumalaton läjä pitsaa.
Radio City on mun lempikanava ja lempijuontaja ehdottomasti Honkamikko. (Ystävälliset terveiset on ehkä parasta viihdettä ikinä!). Valitettavasti varastossa ei ollut liikaa promomatskua, mutta sentään jotakin sain vietyä Mikolle. Nimittäin pienen posterin. Joka nyt koristaa radio cityn studion seinää. Uran huipulla ollaan, selvästi.
Mukaani nappasin hyvän ystäväni, jonka kanssa Mikko pakotettiin kuvaankin.
Mitä tuumasin levystä? Alkupuolisko kovempi kuin loppupuolisko, joka tuntui menevän vähän mössöksi. MUTTA, tämä vain ensikuuntelulta. Tietynlaista nostalgiavibaa levyssä kyllä oli.